28. toukokuuta 2012

Pelottavia ruokamyyttejä

Ensimmäisestä maitopostauksestani jäi pois eräs oleellinen asia, jolla kuluttajia koetetaan pelotella kuvittelemaan tavallista maitoa vaaralliseksi ja suorastaan pelottavaksi elintarvikkeeksi, nimittäin mikrobilääkkeiden jäämät, eli antibiootit ja niiden jäämät.

Kansansivistystä harrastavat blogistit väittävät useissa tilanteissa, että tavallinen maito on kauhistuttavaa myrkkyä, koska se sisältää antibiootteja, kasvunedistäjiä, sekä hormoneita, jotka päätyvät maidosta kuluttajan elimistöön ja aiheuttavat meissä vakavia ongelmia.


Uus-kansansivistäjien harmiksi on sanottava, että väitteet ovat täydellisen perättömiä, sekä puppua, joka on nykyään hyvin tavallista. Maidossa ei ole antibiootteja, ei kasvunedistäjiä, eikä sieltä löydy kasvuhormonejakaan ja asiaa valvotaan hyvin tarkasti.

Kun eläin sairastuu, sitä hoidetaan asianmukaisesti, kuten ihmistäkin. Paikalle kutsutaan eläinlääkäri, joka tekee diagnoosin. Eläinlääkärin diagnoosin pohjalta aloitetaan eläimen lääkitys ja mikäli eläin tarvitsee parantuakseen mikrobilääkkeitä, ne tulevat eläinlääkärin reseptin kautta. Aivan kuten on vaikkapa pienten lasten sairauksien kanssa. Kukaan aikuinen ei voi mennä apteekkiin vaatimaan lapselleen antibiootteja, vaan niitä määräävät lääkärit diagnoosiin perustuen.

Eläinten lääkitsemisestä on tuottajan lisäksi pidettävä kirjaa. Kirjanpidosta pitää selvitä tilalle ostetut lääkkeet ja niiden myyjä, lääkkeiden säilytyspaikka, käytetyt lääkkeet ja eläimet joille lääkettä on käytetty, sairaus, johon lääkettä on käytetty, hoitopäivä, hoitoaika, hoitokerta sekä varoaika. Asia on lakiin kirjattu ja kirjanpitoa myös valvotaan.

Kun mikrobilääkitys aloitetaan, lääkitykseen lasketaan varoaika, jona aikana maito ei kelpaa meijerille, eikä sitä saa käyttää elintarvikkeeksi. Varoajan päätyttyä tuottaja tekee testin, joka näyttää alustavan tuloksen siitä, onko maito puhdasta antibiooteista.

Aiemmin oli käytössä T101-testi, jota tuottajat käyttivät, mutta 2011-2012 vuodenvaihteen aikoihin Suomessa on siirrytty käyttämään Delvotest SP NT:tä, joka on riittävän luotettava ja etenkin nopea väline maidon antibioottien havaitsemiseen. Tietenkin pikatesteissä on ongelmansa ja tulokset ovat suuntaa-antavia.


Maidon vastaanottaja on hyvin kiinnostunut sisääntulevan maidon koostumuksesta ja vierasaineista, sillä maidosta tehdään kaikkea mahdollista ja esimerkiksi juustojen valmistuksessa käytetään maitohappobakteereita, joita maidossa olevat mikrobilääkkeet häiritsevät jo hyvin pieninä pitoisuuksina ja juusto menee pilalle. Mikrobilääkkeet estävät maitohappobakteerien kasvua ja aiheuttavat häiriöitä hapon muodostuksessa, proteolyysissä ja aromin muodostuksessa. Joten maidon vastaanottaja on erittäin kiinnostunut ostamansa maidon puhtaudesta, sillä antibiootit aiheuttavat hyvin suuria meijeriteknologisia haittoja, joka tarkoittaa suuria tuotantotappioita.

Maito ja Me -lehti tarjoaa erittäin hyvän ja informatiivisen kirjoituksen asiasta:

Maidon laatu ja eläinten terveys 4 / 2011 -  Maidon antibioottijäämät aiheuttavat turhia kustannuksia

 

Myös maitohygienialiitto tarjoaa tietopaketin maidon lääkejäämistä kiinnostuneilla.

Maitohygienialiitto - usein kysyttyä 

 

Maito testataan siis useita kertoja ja ensimmäisen kerran jo tilalla. Lisäksi vastaanottaja testaa, joka tarkoittaa meijeriä. Meijerit tekevät myös omia tarkempia testejään säännöllisesti, eikä asia ole pelkkien pikatestien varassa. Ja jos kävisi niin ikävästi, että antibioottijäämiä sisältävää maitoa pääsisi meijerin prosesseihin, paljastuisi asia viimeistään juustoista ja muista hapatetuista tuotteista, eli juustot, rahkat, piimät ja niin edelleen, joiden hapattajabakteerit reagoivat hyvin herkästi jo pieniin määriin bakteerien kasvua estäviin lääkkeisiin.

Valion kuluttajapalvelu vastaa -  hapatus

 

Mitä tulee antibioottien käyttämiseen Suomessa muiden tuotantoeläinten suhteen, niin seuraava uutinen puhukoon itse puolestaan, sillä myös broilerinkasvattamisesta kuulee väitteitä, että tuottajat oikein pumppaavat niihin antibiooteja nopeamman kasvun tuottamiseksi:


Suomen broileritilojen työ estää superbakteerien syntyä

 

Esimerkiksi viime vuonna suomalaistiloilla ei lääkitty yhtään lihaksi tuotettua broileripolvea antibiooteilla. Sen sijaan esimerkiksi Keski-Euroopassa lääkitseminen on erittäin yleistä.

 Miksi suomalaisia kuluttajia täytyy pelotella niillä virheillä, joita tehdään jossain muualla? Kenen etua sellainen toiminta palvelee?

 

Lisäksi kuulee väitettävän, että Suomessa broilereilta katkaistaan nokat, mutta kuten kuvasta näkyy, nokat ovat tallessa ja se on myöskin kiellettyä (eläinsuojelulaki (247/1996), 7 §), etkä varmasti saa broilereitasi myytyä, jos olet mennyt niitä niin julmasti kohtelemaan.

 

Tässä asiassa luomutuotanto on muotoillut asian ovelasti, koska luomusääntöihin on kirjattu, että lintujen nokan katkaiseminen rutiinitoimenpiteenä on luomutuotannossa kielletty. Tuosta saa sellaisen mielikuvan, että se on jossain toisessa tuotantotavassa kenties sallittu, mutta kuten eläinsuojelulaissa jo yksiselitteisesti kerrotaan, nokkien typistäminen tai katkaisu on täydellisen kiellettyä.


Seuraavaksi pieni katsaus muihin pelkoja aiheuttaviin asioihin, eli kasvunedistäjiin ja kasvuhormoneihin. Niiden käyttö on yksiselitteisen kiellettyä, eli niitä ei Suomessa käytetä. Niiden myyminen sekä käyttäminen on kiellettyä, sekä lisäksi niitä seurataan jäämätesteissä ja kansallinen jäämävalvonta tarkkailee niiden jäämiä myös lihasta. EU on kieltänyt kyseiset aineet jo vuonna 1988. Osa aineista kiellettiin tilapäisesti vuoteen 1999 asti, mutta tällöin ne kiellettiin pysyvästi, kuten somatropiini BST.


Vaikka jossain maissa on sallittua käyttää esimerkiksi naudan kasvuhormonia (somatropiini BST)  lehmän maidontuotannon lisäämiseen, ei se Euroopassa ole sallittua ja näitä aineita myös valvotaan kuluttajille tarkoitetuista tuotteista, joten vilungin pelaaminen on tuottajalle hyvin vaikeaa. 

Myös steroidihormonit estradioli-17β, testosteroni ja progesteroni ovat seurattavien aineiden listalla jäämistä samoin kuin ksenobiootit zeranoli ja trenboloni.

Hormoneja (estrogeenit, androgeenit ja gestageeniset aineet)  saadaan käyttää eläinten lisääntymiseen liittyvässä lääkinnässä ja lisääntymishäiriöiden hoidossa. Niiden käyttäminen tapahtuu eläinlääkärin valvonnassa ja jäämien valvonta sekä varoajat ovat voimassa kuten muussakin lääkinnässä.

Joten kuluttaja voi nauttia maitonsa ilman turhia pelkoja.

Pieni katsaus luomutuotantoon samassa aiheessa pysyen. Luomutuotannossa eläimiä voidaan lääkitä myös antibiooteilla tarvittaessa mutta rajoitetusti, joka tarkoittaa esimerkiksi lypysylehmällä kolmea kertaa vuodessa jonka jälkeen eläin ei ole elää luomutuotannon piirissä, vaan tipahtaa siirtymäkaudelle takaisin.

Varoajat ovat luomussa myös eläinlääkärin laskemat, mutta luomutuotannossa ei eläinlääketieteen tuottamiin neuvoihin luoteta, vaan eläinlääkärin laskema varoaika kerrotaan jostain syystä kahdella. Tämä aiheuttaa huomattavia tulonmenetyksiä tuottajalle ja joku voisi pitää toimintaa suoranaisena tuotantopanosten tuhlailuna, sillä vaikka lehmän tuottama maito voisi olla täydellisen kelvollista meijerille, se täytyykin heittää pois. Samaan aikaan lehmä kuitenkin syö aivan normaalisti, eli vie tuotantopanoksia, mutta ei tuota mitään. Lisäksi luomulehmän maidolle tehdään samat testit niin tilalla kuin meijerilläkin.

Ei kommentteja: