29. kesäkuuta 2012

Luomumerkki vaihtuu

Huomenna on viimeinen päivä vanhalle luomumerkille ja sen jälkeen on uusi "Eurolehti" löydyttävä luomutuotteesta.

Viikon kysymys - Mikä ihmeen Eurolehti?

 

Jutussa haastatellaan luomuliiton toiminnanjohtaja  Elisa Niemeä ja hän tyylikkäästi saa mainostettua luomua sellaisilla argumenteilla, jota ei oikeassa mainoksessa saisi käyttää, koska mitään todisteita ei ole. Lehtihaastattelua nämä mainonnan säädökset eivät koske.

Luomutuotteiden menekki on ollut myötätuulessa, mutta näkyykö eurooppalainen talouskriisi luomutuotteiden kysynnässä?
– Viime vuonna luomutuotteiden kysyntä kasvoi merkittävästi – jopa 46 prosenttia. Kasvu on jatkunut nopeana tänäkin vuonna.  

Siis Suomessa myynti kasvoi tuon 46 prosenttia, ei koko Euroopassa. Esimerkiksi S-ryhmä ei ole kyllä omissa raporteissaan nopeaa kasvua maininnut, vaan etelän suuret kaupungit myyvät, muualla prosenteissa ollaan asemasotavaiheessa.

– Nykyisellä kasvuvauhdilla suomalaiset saavat hyvin kiinni etumatkaa, joka Keski-Euroopalla on luomukehityksessä. Se kertoo myös siitä, että ravinnon terveellisyys ja ekologisuus kiinnostavat suomalaisia. 

Hänen olisi vielä pitänyt hiukan täsmentää, eli mainita Saksa ja Itävalta, sillä se on se Keski-Eurooppa, jota hän tarkoitti. Kieltämättä Keski-Euroopalla on aavistuksen komealta kalskahtavampi mainosarvo.

Nyt näimme myös huterat perustelut, joilla luomua koetetaan tehdä terveelliseksi ja ekologiseksi. Luomu ei ole sen terveellisempää kuin tavanomainenkaan ruoka, eikä ekologisempaa. Osa kuluttajista tosin ajattelee näin, mutta se ei todista valitettavasti luomun terveellisyyttä.

Jos ihmisiä kiinnostaa ruoan terveellisyys ja ekologisuus, ja kuluttajat luulevat luomun tarjoavan näihin kiinnostuksenkohteisiin vastauksen, niin se luulo ei tarkoita sitä, että näin olisi oikeasti.

Entäpä paljon puhuttu lähiruoka, onko se luomua?
 
– Luomutuotanto on aina sertifioitu, ja tuotantoketju tarkastetaan vuosittain. Sen sijaan lähiruuasta ei ole olemassa yhtenäistä määritelmää.

Tämä onkin ollut kompastuskivi, sillä useissa maissa kansalaiset ovat heränneet siihen, että kaikki heidän ostamansa luomu on ollutkin ulkomaista tuotantoa. Esimerkiksi Saksassa kuluttajat ovat alkaneet siirtyä luomusta oman maan lähiruokaan ja se on luomuväelle katkera takaisku.

Samaan aikaan kehittyi yhä voimakkaammaksi trendiksi kiinnostus ruuan alkuperästä. Myös Saksassa tuontiluomu alkoi menettää osuuttaan paikallisille, tavanomaisille tuotteille.

Ja kuten jutusta selviää, vuonna 2010 Saksan luomumarkkinoiden kasvu jäi aika vaatimattomaan kahteen prosenttiin. Mutta takaisin Niemen ajatuksiin:

Onko luomutuote hintansa väärti?
 
– Luomussa on tutkitusti enemmän ravintoaineita kuin muissa tuotteissa.

Voi tietenkin taas kysyä, että jos luomua pitää mainostaa tiedettyjen tosiasiden vastaisesti, niin mitä kaikkea muuta luomutuotannosta meille vääristellään?

Ei hyvä juttu ollenkaan. Luomussa on tutkitusti aivan saman verran ravintoaineita, kuin missä tahansa tuotteissa. Eikä Niemen mainitsemasta rehevöitymisen vähenemisestä ole kunnon tutkimuksia, vaan arvailuja.

Luomuhehtaari kyllä tuottaa vähemmän päästöjä vesistöihin, mutta kun asiaa tarkastellaan per tuotettu elintarvikekilo, edut häviävät, tai jopa kääntyvät päinvastaisiksi. (tutkija, professori Jyrki Niemi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta)

Mahtaako luomutuotteiden kysynnän kasvu jatkua?
 
– Minusta se näyttää hyvinkin pysyvältä trendiltä. Terveys ja ympäristö kiinnostavat jatkossakin suomalaisia.

Näin sen piti olla Isossa-Britanniassakin, mutta toisin kävi, kun kuluttajat saivat selville, että terveys- ja ympäristösloganit olivat tuulesta temmattuja.


Ei kommentteja: