23. syyskuuta 2012

Syötäväksi kasvatetut

Elina Lappalainen on kirjoittanut tietokirjan tuotantoeläimien hyvinvoinnista Suomessa ja se ilmestyy 4. lokakuuta.

Hänellä on myös sivusto, jossa on asiaa tuotantoeläimien tilanteesta:

Syötäväksi kasvatetut

 

Tutustuin sivustoon ja minusta se pitää sisällään asiatietoa sekä kiihkotonta suhtautumista asiaan, mutta on toki joitain asioita, joista olisin eri mieltä.

Elina Lappalainen on taloustoimittaja, jonka hän reilusti kertookin, mutta hän ei ole kirjoittanut kirjaansa kaupunkiasunnosta käsin, vaan on vieraillut niin tiloilla, kuin teurastamoissakin.


Ostan aina jos mahdollista luomua ja tilaan lihaa suoraan pientuottajilta.

Jälleen tulemme siihen, että luomu on jokin tae siitä, että eläimiä on kohdeltu hyvin ja näin ajattelee myös Elina Lappalainen.

Hän myös kirjoittaa, että eläinten hyvinvointi käsitetään yleensä senteiksi karsinassa tai joksikin muuksi selkeästi mitattavaksi asiaksi, mutta se on paljon monisyisempi kokonaisuus, jossa hän on aivan oikeassa.

Kuten vaikkapa Tiede-lehden laajasta luomua käsittelevästä artikkelista kävi ilmi, eläinten hyvinvointia ei ole kovin laajasti tutkittu ja jos on tutkittu, on johtopäätös ollut se, että luomussa eläin voi yhtä hyvin kuin tavanomaisessa tuotannossakin. Jossain on nähty luomueläimen voivan paremmin, jossain huonommin.

Kuitenkin luomu keskittyy lähinnä juuri niihin sentteihin, vaikka eläinten pitäjä on se tärkein linkki eläimen hyvinvointia tarkasteltaessa. Tietenkin olisi toivonut muutaman sanan myös homeopatiasta, jota luomu velvoittaa käyttämään ensisijaisena hoitokeinona ja onko se todellakin eläimien hyvinvointia lisäävä asia?

Ulkoilutus, eli mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen tuotantotilojen ulkopuolella ei välttämättä ole hyvä asia, sillä silloin eläin altistuu loisille ja eri taudeille. Myös eläimen luonne vaikuttaa siihen, aiheuttaako ulkoilutus enemmän stressiä vaiko hyvää oloa eläimelle.

Nykyaikaiset rodut ovat valitettavasti jalostettu nykyaikaisia puhtaita tuotantotiloja ajatellen ja esimerkiksi Tanskassa tämä asia on tullut selkeästi ilmi luomutuotannon ongelmina kotieläintuotannossa.

Vaikka luomussa on ulkoilutuspakko, on alkanut kuulua soraääniä siitä, että useat tuottajat, etenkin isoilta maitotiloilta, käsittävät sen niin, että kunhan navetan ovet aukaistaan, on luomun säädöksistä pidetty kiinni. Sen ymmärtää, sillä nykyaikaiset navetat ovat eläimille varsin mieluisia paikkoja, josta ne eivät välttämättä ilman pakottamista ulos lähde.

Lisäksi luomun laidunnuspakko on hyvin ongelmallinen isoilla tiloilla, sillä laidunnus vaatii paljon maata ja eläin tarvitsee muutakin ruokaa kuin ruohon, jos sen aiotaan maitoa tuottavan. Joten ongelmaa kierretään sillä, että navetan ovat pidetään auki ja jos eläimet lähtevät ulos, niin menevät, jos jäävät sisälle, niin mahdollisuus ulkoiluun on kuitenkin ollut olemassa.

Millainen hyvinvointi sitten olisi tarpeeksi? ”Perusedellytyksiä ovat tietysti sellaiset asiat, kuin että eläimellä on hyvää ruokaa ja juomaa, puhdas ja mukava ympäristö, että se on terve, sillä on lajitovereiden seuraa, mahdollisuus sille lajityypilliseen käyttäytymiseen eikä olosuhteissa ole mitään sitä pelottavaa tai stressaavaa. Hyvinvointi kuitenkin riippuu eläinyksilön omasta kokemuksesta. Eläimille pitäisi voida tarjota myös miellyttäviä kokemuksia jotka ovat niille itselleen tärkeitä, kuten sioille mahdollisuus tonkimiseen ja vasikoille riittävästi tilaa leikkiä kavereiden kanssa.

Tämä kaikki pitää kuitenkin toteuttaa niin, että esimerkiksi se tärkein asia, eläimen terveys ei vaarannu. Tällaisten olosuhteiden järjestäminen ei liene ongelma, mutta kuluttajan olisi sitten maksettava se hinta tuotteessaan, eikä niin, että kun kotimaiset tuottajat tekevät kaiken juuri kuten vaaditaan ja eläimillä on asiat niin hienosti kuin ne vain voivat olla, kuluttaja ostaakin halpaa tanskalaista tai saksalaista tuotetta, joiden maiden eläimillä on vielä kurjemmat olot kuin kurjimmalla suomalaisella tilalla nyt.


3 kommenttia:

kasbach kirjoitti...

Homepatia ja luomu? Toivottavasti tuo oli kärjistys eikä fakta; homeopatiahan on lähinnä kosmetiikkaa, jolla ei eläimen kohdalla ole edes placebovaikutusta.

Mitä tulee eläinten liikkumiseen, niin tokihan liikkuvan eläimen liha/maito on syötynä terveellisempää kuin paikallaan löhönneen laardikasan: eläimen virkeys tuottaa myös parempaa safkaa. Omat kommervenkkinsa käytäntöön tuo tietysti tuottajien mahdollinen venkoilu pykälien (vain) muodollisessa täyttämisessä...

Kuluttaja mielikuvien syövereissä kirjoitti...

Valitettavasti homeopatia ei ole luomussa kärjistys, vaan ohjeet ovat selkeät, kuten virallisista säännöistä näkee:

luomueläinten terveys

Luomutuotantotavassa suositut lääkintämenetelmät ovat:


Homeopatia – vaihtoehtoinen lääkintämenetelmä. Siinä käytetään runsaasti laimennettuina annoksina aineita, jotka synnyttävät samantapaisia oireita kuin tautia aiheuttavat aineet ja edistävät siten kehon omaa vastustuskykyä.
Fytoterapia – kasveja ja kasvieritteitä käyttävät 'yrttilääkkeet'


uomueläimen terveys ja hyvinvointi on niin tärkeää, että tavanomaisia eläinlääkärin määräämiä hoitoja voidaan käyttää kärsimyksen välttämiseksi, mikäli homeopatia tai fytoterapia eivät auta.

Eli ensin eläimiä kiusataan homeopatialla ja muilla luomun syntyhistorian mukaisilla metodeilla ja jos se ei auta, voidaan siirtyä lääketieteen neuvojen pariin.

kasbach kirjoitti...

Kautta Teutateksen! Kyllähän minä tiesin, että säädösten rustaajat elävät eri todellisuudessa kuin me muut, mutta että välitöntä hoitoa tarvitsevaa eläintä velvoitetaan ensisijaisesti hoitamaan toivomuslääkinnällä... Huoh. Ei taas keinot kohtaa tavoitetta.