26. huhtikuuta 2013

Homeopaatille tarina on tärkein, ei tosiasiat


Biologi Tiina Raevaara kirjoitti taas loistavan analyysin luonnonmukaisten hoitojen puolustelun logiikasta:



Homeopaatille tarina on tärkein


Liisa Sulkakoski on koulutukseltaan lääkäri ja biologi mutta samalla yksi äänekkäimpiä homeopatian puolustajia maassamme. Homeopatiahan on menetelmä, jossa vaikkapa unettomuutta hoidetaan kofeiinilla (sic!), jota on laimennettu niin, ettei valmiissa liuoksessa ole lainkaan kofeiinia jäljellä.

Tähän voisi sanoa vertauksena aidan toiselta puolelta, että Suomessa jotkin tahot ajavat ratkaisuksi nälkäisten ruokkimiselle viljelymenetelmää, joka romahduttaa sadot. Se on vähän sama asia kuin hoitaa unettomuutta kofeiinillä, vaikkakin kovasti laimennetulla.


Ryhdyin miettimään, kenelle me sallimme vetoamisen yksittäistapauksiin sekä yksittäisillä murhenäytelmillä ratsastamisen.

Isojen instanssien ja virallisten tahojen edustajille se ei olisi sallittua. Television katsojat olisivat paheksuneet kovasti, jos Terhi Kilpi olisi ottanut mukaansa sydäntäsärkeviä valokuvia polion runtelemista lapsista, äidistä, joka menetti tyttärensä rotavirukselle, tai pojasta, joka vammautui pahasti aivokalvontulehduksen takia. Puhekyvytön poika olisi esiintynyt ohjelman insertissä, vanhemmat olisivat silitelleet häntä kyynelsilmin.


Vastapuolelle yksittäisillä tragedioilla ratsastaminen on sallittua. Rokotekriittiset homeopaatit koetaan ilmeisesti jonkinlaiseksi ”pienen ihmisen ääneksi” suurta koneistoa vastaan, ja siksi he saavat tukeutua yksittäisten ihmisten murhenäytelmiin.

Homeopaateille ja muille uskomushoitojen antajille nimenomaan yksilöiden tarinat ovat tärkeitä. Tutkimustuloksia hoitojen tehosta ei ole, ja usein luonnonlaitkin ovat hoitojen toimivuutta vastaan. Siksi yksilön merkitys korostuu, ja erilaiset pelastustarinat ovat uskomushoitojen puolustajien argumentaation ydin. ”Leena sai näkönsä takaisin”, julistettiin myös muutaman perussuomalaisen äskettäin eduskunnassa järjestämässä uskomushoitoseminaarissa.

Muistan Liisa Sulkakosken erityisesti siitä, että vuonna 2009 hän joutui myöntämään, että hänen blogissaan kuvailemansa potilastapaukset olivat keksittyjä.
Blogissaan Sulkakoskella oli tapana kertoa lähinnä homeopatialla hoitamistaan ja parantamistaan potilaista. (Jotenkin muuten ironista, että samassa blogauksessa, jossa Sulkakoski kertoo tapausten olevan fiktiivisiä, hän lopuksi vetoaa jälleen yhteen yksittäiseen potilastapaukseen.)
Sulkakoskikin näyttää ymmärtävän, että tarinat ovat uskomushoitojen ydin. Ilman niitä ei olisi mitään.

Tarinat ovat tärkeitä silloinkin kun me markkinoimme tehokkaan maatalouden tilalle jotain ideologiaa, joka ei kykene tuottamaan mitään.

Silloin pitää keksiä tarinoita myrkytetyistä vesistöistä, pilatusta maaperästä, raiskatusta luonnosta ja vaikka tosiasiat kertovat, että näin ei ole, silti tarinoita vain levitetään levittämästä päästyä:


Organic farms not necessarily better for environment



Vaikka julkaisisimme tuhat tutkimusta, jotka kertovat, että tehoviljely ei tarkoita sitä, että maaperä tuhoutuu, vaan tehokkaasti voi viljellä myös ympäristöä kunnioittaen, aina löytyy tarinoitsijoita, jotka tuottavat meille kertomuksia siitä, kun he ovat olleet paikassa X, jossa näkivät mitä hirveimpiä asioita tehdyn.

Tarinat ovat myös uskomusviljelyn ydin.

Jotka tykkäävät tietää hieman enemmän luonnonmukaisesta elämästä ja sen todellisuudesta, kehotan kuuntelemaan jo aiemmin mainostamani utopiayhteisöstä kertovaa radiosarjaa. Sarja löytyy Ylen areenasta ja  jokainen jakso on myös ladattavissa mp3-tiedostona, joten ne voi vaikka ladata puhelimeen ja kuunnella juoksulenkillä.

Suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa, osa 1/8.



Suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa 2/8: Uusi Jerusalem ja Amurinmaa. 



Suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa, 3/8



Suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa 4/8.


Tuolta voi kuunnella, miten pellon raivaaminen on kovaa työtä. Miten ilman tuholaistorjuntaa tuholaiset syövät sadon. Miten luonnonmukaisin lääkkein pieni kuumetauti tappaa. Miten ilman lannoitteita maa köyhtyy ja edes tuhohyönteisille ei saada uutta syötävää ja niin edelleen. Sellaista on oikea luonnonmukainen elämä ilman rokotteita, kasvinsuojelua tai kemiallisia lannoitteita, eli ilman tieteen tuottamaa modernia tekniikkaa.

Kuuntelemisen iloa ja toivottavasti tuottaa myös jonkinlaisia ajatuksia päähän.



1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288652421190.html#comments-anchor

Nyt niitä saa jo apteekeista!