16. tammikuuta 2014

Kumppanuusmaatalous tulee?

Luomuliitto pitää kokouspäivät kumppanuusmaataloudesta, joka on mainoksen mukaan suuresti suosittua maatalouden jättiläisessä Ranskassa. Asia on varmaan taas paperilla hieno ja sillä on suuria ihanteita, mutta katsotaanpa asiaa hiukan tarkemmin, sillä joitain asioita en kykene ymmärtämään:

Kumppanuusmaatalouden asiantuntijoita Suomessa 15.-17.1.

 

CSA eli Kumppanuusmaatalous on Suomeen rantautuva kuluttajien ja ruoantuottajien yhteistyötapa. Tässä lähiruokamallissa kuluttajat sitoutuvat ostamaan etukäteen tietyn osan sadosta ennalta sovittuun hintaan.

Jos innostuisin tästä kumppanuudesta, minun täytyisi tehdä tuotteesta ja sen ostohinnasta sopimus, ennen kuin olen nähnyt tuotetta, tiedän sen laadusta mitään, sekä ennen kuin tiedän sen, että millä hinnalla joku toinen sitä myy?

Olenko hieman tyhmä, mutta en aivan ymmärrä sitä, että mitä hienoa tässä on? Sato voi olla laadultaan pelkkää sutta, mutta minäpä olen sitten mennyt ostamaan sen jo ennakkoon ja voi käydä niin, että saisin paljon parempaa laatua toisaalta vaikkapa puolet halvemmalla.

Suomessakin viimevuosina ensiaskeleita ottanut toimintamalli on saanut suurta suosiota Euroopassa. Esimerkiksi Ranskassa erilaiset kumppanuusmaatalouden muodot tarjoavat jo yli 200 000 ihmisille suuren osan heidän käyttämästään ruoasta. Suosion räjähdysmäistä kasvua kuvaa se, että ensimmäinen kumppanuusmaatila aloitti vuonna 2001 ja reilussa kymmenessä vuodessa niitä on syntynyt yli 1600.

No 200 000 ihmistä on tietenkin julmettu määrä porukkaa, jos ajattelemme Suomen väkilukua, mutta nyt pitää ottaa huomioon, että Ranskassa on yli 66 500 000 asukasta, joten tuosta väkimäärästä 200 000 on 0.3 prosenttia.

Ihmetyttää noin pieni osuus, sillä Ranska on kuitenkin Euroopan maatalouden jättiläinen, jossa arvostetaan hyvää ruokaa, kotimaista ruokaa sekä ilmeisesti myös lähiruokaa.

Kumppanuusmaatiloja on 1600 ja sekin pitää suhteuttaa maatilojen määrään Ranskassa, joka oli vuonna 2012 maatilatilastollinen vuosikirjan mukaan 516 000 maatilaa.

Joten Ranskan maatiloista on innostunut kumppanuusmaataloudesta noin samaiset 0.3 prosenttia, joten minusta ei ehkä kannattaisi mainostaa asiaa kovin suuresti suosittuna.

Siinä mielessä positiivista, että suhde on samalla viivalla ostajissa ja myyjissä, joten ehkäpä touhu on hieman järkevämmin harrastettua kuin Suomessa, jossa on jo 9 prosenttia maataloudesta saatu houkuteltua isojen tukien luomuun, vaikka kysyntä pyörii siellä vaatimattomassa 1.7 prosentissa ja siitäkin yhä isompi osa menee ulkomaisen luomun taskuun.

Mutta luomussa on totuttu suuriin, ympäripyöreisiin väitteisiin, niin jospa sillä tavalla saadaan myös päättäjät innostumaan asiasta ja verorahojamme taas syydetään uuteen muotitrendiin, joka ei olekaan aivan niin suosittua, kuin on annettu ymmärtää.

No miksi ihmeessä tämä kyseinen suuren suosion saanut kumppanuusviljely sitten pyörii suosiossa nollan tuntumassa ja vain hyvin harvat ovat siitä innostuneet?

Taitaa johtua siitä, että pitää sopia hinta ja ostaa tuote ennen kuin sitä on nähnyt ja tietää, että mihin on rahansa pistämässä. Sopinee siis hyvin erilaisista uskomuksista ja ideologioista innostuneille, mutta eipä sitten juuri muille.

Ja sokerina pohjalla:

Kansainväliset vieraat:

Belgia
Walter Coens ja An Verboven, De Zonnekouter – kumppanuusmaatila
Walter ja An viljelevät 6 hehtaarin De zonnekouterin biodynaamista maatilaa Itä-Flanderissa.

Yllättäen luomuun kiinteästi kuuluva biodynaaminen huuhaa on tiukasti mukana ja mehän muistamme, että biodynaaminen viljaly on taikauskoa, jossa laitetaan vaikkapa lehmänsarven mukana preparaatteja maahan, joiden avulla kasvit saavat taikavoimia ja sitten seurataan tähtiä, eli luetaan horoskooppeja, jotta siemen menee taatusti maahan hyvin tähtien alaisuudessa.

Lisäksi biodynaaminen taikausko saa samat viljelytuet kuin luomuviljelykin, joten jokainen uusi tuon taikauskon harrastaja käy myös sinun lompakollasi.

Luomu ei ole mitään muuta, kuin pahimmasta taikauskosta puhdistettua biodynaamista huuhaata, joka on tuotu maataloudesta vieraantuneiden kaupunkilaisten trendiksi, jotta ruuasta saadaan nyhdettyä kovemmat rahat teollisuuden taskuun.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä oli mielenkiintoinen teksti luomuliiton nettisivulla:

”Maatiloilla ja pienyrittäjillä täytyy olla myös mahdollisuus jatkojalostukseen, ilman kohtuutonta byrokratiaa. Pienjalostus on yksi luomun kasvun mahdollistajista."

Että siis laki ei saisi ollakaan sama kaikille, vaan luomutuottajien pitäisi saada olla noudattamatta elintarvikehygieniamääräyksiä ym elintarvikkeiden käsittelyyn vaikuttavia lakeja? Aika röyhkeää?!!!

Anonyymi kirjoitti...

Näin 2000-luvulla ostopäätökseen vaikuttaa muutkin tekijät kuin hinta ja tuotteen ulkonäkö. Eli kyllä tämä toiminta jostain kertoo. Ehkä ihmiset haluavat osallistua vaihtoehtoiseen tapaan tuottaa ruokaa? Päästä lähemmäksi ruoan alkuperää, josta on ehkä vieraannuttu? Tai ehkä isojen oligopolien ja monopolien voittoaminen kyllästyttää? Lisäksi tästa saa varmaan paljon kokemuksia ja uutta opittavaa.

Eihän tämä kovin voimakas vastalause nykymeiningille ole, mutta näköjään tarpeeksi suurta "piiperrystä" kun pistää sinutkin kauhistelemaan noin kovasti.

Anonyymi kirjoitti...

Turha blogi on kyseessä, vaikkakin ihan huvittavaa luettavaa. Kauhistelet asioita jotka ovat omasta mielestäsi pientä piiperrystä. Lisäksi vielä vaikutat blogisi laatuun estämällä asialliset, mutta kriittiset kommentit. Tuolla tavalla et edistetä julkista keskustelua vaan omia päämääriä. Onnea valitsemallasi tiellä!



Kuluttaja mielikuvien syövereissä kirjoitti...

Anonyymi voi nuukua yönsä rauhassa, sillä luomulakko ei sensuroi kriittisiä kommentteja, kuten niin monet muut blogit tekevät, joten kanssani saa olla eri mieltä.

Jouduin pistämään kommentit oman tarkastukseni taakse, kun luomun arvostelu herätti osassa lukijoita paljon hyvin väkivaltaisia ajatuksia ja kommenttiosastot täyttyivät viesteistä tyyliin: vi**u homo kun oot niin s**tanan tyhmä homo vi**u s**tana.

Joten ainoastaan tuon sisältöiset viestit jäävät julkaisematta, mutta mitään muita viestejä en sensuroi.

Anonyymi kirjoitti...

Mikäs kumppanuusmaataloudessa häiritsee kirjoittajaa, vaikka kyseessä on melko pientä (kuten itsekin toteat) ja viatonta toimintaa?

Ehkä joitain ihmisiä kiinnostaa ruoan alkuperä tai tuotantotapa? Kun menet kauppaan, näistä asioista kun a) ei ole tietoa b) vaikka olisi tietoa, tietoon ei välttämättä voi luottaa.

Puhut ruoan laadusta. Se, miten sinä määrittelet ruoan laadun, ei välttämättä ole laatua jonkun toisen mielestä. Väittäisinkin, että kumppanuusmaataloudesta kiinnostuneet näkevät ruoan laadussa muutakin kuin tuotteen hinnan tai ulkomuodon. Globalisoituneessa maailmassa, esimerkiksi juuri tieto tuotantotavasta ja tuotantoketjun läpinäkyvyys ovat ihan relevantteja kriteereitä.

Sitä paitsi, onko siinä jotain kauheaa, että kaupungissa asuneet, jotka tosiaan ehkä ovat entistä vieraantuneempia maaseudusta ja ruoantuotannosta edes jollain keinoin pääsevät lähemmäs sitä? Tässä on kaiketi mahdollisuus myös uuden oppimiselle.

Onhan siinä riski, että sato ei ulkonäöllisesti tai määränsä perusteella ole samaa luokkaa kuin mitä kaupan hyllyltä saisi. Riski suhteutetaan myös muihin kriteereihin. Ja eiköhän ne riskit jakaannu myös tavanomaisessa maataloudessakin?

(Tämä viesti ei millään tavalla ole v***uilua, eli kaiken järjen mukaan sensuuri ei iske, eihän?)

Kuluttaja mielikuvien syövereissä kirjoitti...

Kirjoitukseni kritiikki kohdistui siihen, miten kumppanuuusmaataloutta mainostetaan sellaisilla ylisanoilla, jotka eivät siihen kuulu. Kuinka se on suuresti suosittua, jos noin 0.3 prosenttia suuren ja mahtavan maatalousmaan kansasta on siitä innostunut?

Blogini on kirjottanut näistä yhdessä viljeltävistä peltotilkuista aiemminkin ja kaikissa on sama sävel: Alkuun on monta innokasta idealistia ja kun maatöiden todellisuus (lue:raskaus) iskee vastaan, jäljelle jää pari kolme innokasta, jotka tekevät niska limassa noin 20 ihmisen työn.

Jos sellainen kiinnostaa, niin kaikin mokomin sitä saa harrastaa. Ja jos on varaa maksaa ruuastaan isompi hinta kuin kaupasta ja sen lisäksi hikoilla tuntikausia ilman palkkaa pellolla, niin tervemenoa harrastamaan kumppanuutta koko rahalla.

Anonyymi kirjoitti...

Muutama kommentti, disclaimerina että en tiedä, onko CSA-kulttuuri Ranskassa samanlainen kuin Jenkeissä. Omat näkemykseni ovat siis syntyneet jenkkiblogeista, joiden kirjoittajat hankkivat kasviksiaan CSA:n kautta.

1. Uskoisin, että luomu- ym. häröily on CSA-piireissä yleisempää kuin maataloudessa kokonaisuudessaan, koska kyseessä on kuitenkin vaihtoehto ns. teolliselle maataloudelle, mikä tunnetusti vetää puoleensa häröilijöitä. En silti ymmärrä, miksi aihetta käsitellään (etenkin näin negatiivisesti) tässä blogissa, koska ainakin Jenkeissä on myös paljon perinteiseen maatalouteen (ei luomu tms.) perustuvia CSA-tiloja.

2. "Blogini on kirjottanut näistä yhdessä viljeltävistä peltotilkuista aiemminkin ja kaikissa on sama sävel". Ainakaan Jenkeissä CSA ei tarkoita yhteisviljelyä vaan sitä, että joukko ihmisiä maksaa (kiinteän) summan X tilalle Y ja on sen myötä oikeutettu jakamaan tilan sadon. Samaan tapaan kuin esim. eräs omenatarha Espoossa. (Kyseessä siis www.rabackgard.fi, jos linkit sallitaan. En tunne ko. tarhaa sen kummemmin, joku kaverini kerran linkkasi tuon Facebookiin.)

3. Miksikö ihmiset moista tekevät? Moni haluaa tukea paikallista tuotantoa, joko sosiaalisista tai ekologisista syistä. (Huom. Kun kyseessä on Jenkit, kasvukausi on pidempi plus menestyviä lajeja on reilusti enemmän kuin Suomessa eli lähituotanto todennäköisesti on ekologisempaa kuin kaukotuotanto, toisin kuin Suomessa ainakin talvella.)

Moni ainakin uskoo, että CSA-tiloilla ei hyväksikäytetä laittomia siirtolaisia jne. vastaavalla tavalla kuin jättitiloilla (huom. tämä siis Jenkeissä). En tiedä, onko asiasta oikeasti tehty tutkimuksia.

Jos sato onnistuu normaalitapaan (ei siis tarvitse mitään supervuotta), moni on laskenut saavansa kasviksensa CSA:n kautta perus ruokakauppoja edullisemmin. Selittynee välikäsien puuttumisella. Huonot sadot ovat toki riski.

Välikäsien puuttumiseen liittyen CSA:n hyvä puoli on se, että raha menee suoraan kuluttajalta tuottajalle. Suomessakin on kritisoitu sitä, että tuottajien osuus ruoan hinnasta pienenee ja välikäsien (teollisuus ja erityisesti kai kaupat) osuus kasvaa. Eli vaikka ruoan hinta nousee, tuottajille ei välttämättä jää yhtään sen enempää käteen. CSA takaa tuottajalle tasaisen tulovirran, minkä ansiosta se voi keskittyä paremmin itse viljelyyn.

CSA myös ohjaa kuluttajaa syömään kauden mukaan eli niitä kasviksia, mitkä kulloinkin kypsyvät (mikä on ekologista). Lisäksi moni on kommentoinut, että CSA:n myötä he syövät paljon monipuolisemmin eri kasviksia eli eivät aina vain niitä paria-kolmea tutuinta. (Kaikki eivät tietenkään tykkää kaikesta eli välillä CSA:n mukana on tullut jotain uppo-outoa, mikä ei istu tilaajan ruokavalioon mitenkään, mutta pääasiassa olen lukenut positiivisia kommentteja ruokavalion monipuolistumisesta.)

Itseäni CSA kiinnostaa periaatetasolla mutta en tiedä, kuinka hyvin se sopii Suomeen, missä tosiaan viljelyolosuhteet ovat paljon haastavammat. En kuitenkaan suoraa lyttäisi koko ideaa :) Ylisanoja ja suoraa puppua saa (ja pitää) toki kritisoida.