18. syyskuuta 2015

Osmo Rauhala vauhdissa Turun Sanomissa

Kuvataiteilija sekä luomuviljelijä Osmo Rauhala oli ministeri Tiilikaiselle toimitetun tutkimuspohjaisen idearaportin laatijoista, josta eilen kirjoitin.

Osmo Rauhala on päässyt jakamaan asiasta ajatuksia myös Turun Sanomien kolumniin, jonka voitte lukea tästä:

Uusi strategia ruuan vientiin

 

Tätä liirumlaarumia käsittelin jo eilen, joten puututaanpa vain pariin kohtaan, eli ensin tähän:

 Strategioissamme on korostettu pitkään suomalaisen elintarvikkeen puhtautta ja laatua tärkeimpänä kilpailukeinonamme.

Osmo Rauhala on aivan oikeassa, eli suomalainen ruoka koettaa esittäytyä puhtaan ja kauniin luontomme mukaisesti puhtaana ja kaikkena kauniina. Tästä lienemme kaikki samaa mieltä ja näinhän on myös tutkimusten valossa. Tavanomainen ruoka on vallan erinomaisen puhdasta, maistuvaa ja siinä ei ole mahdollisia terveydelle haitallisia aineita kuin ehkä hieman todellisuudesta vieraantuneen salaliittoteoreetikon salaisissa päiväunissa.

Mutta sitten iskee se todellisuus päälle luomun näkökulmasta, eli kotimainen ruoka ei saisi olla puhdasta, eikä turvallista, eikä mitään ylevää jos haluamme ihmisten ostavan luomua, koska luomu ei myy jos siinä ei ole etua tavanomaiseen ruokaan nähden:

Ruuan puhtaudesta ja terveydestään kiinnostuneet asiakkaat maailmalla ovat tarkkoja tuotteen alkuperästä. Heille ei mikään ”melkein luomu” kelpaa. Tuotteen pitää olla kansainvälisen standardin mukaista luomua. Näillä markkinoilla meillä olisi kerrankin vahvuuksia. 

Osmo Rauhalan visio ei toteudu mitenkään muuten, kuin mustamaalaamalla tavanomaista tuotantoa, vihjailemalla siitä sitä sun tätä kauheaa ja ylistämällä luomun olevan aivan jotain muuta, kuin kauhea ja vaarallinen sekä myrkyllinen tavanomainen tuotanto on. Kotimainen luomuruoka saadaan puhtaaksi vain kotimaista tavanomaista tuotantoa mustamaalaamalla ja vääristelemällä, koska muutoin luomuruoka ei vetoa kuluttajiin yhtään mitenkään. Sitähän Rauhala sitten harrastaakin koko rahalla kolumninsa loppupuolella.

 Suomalainen luomu = puhdas. Suomalainen tavanomainen = likainen.

Luomu on tosin siitä kummallista, että kun Osmo Rauhalan maailmassa tavanomaiseen peltoon on syydetty tappavia, vaarallisia, myrkyllisiä ja kohtalokkaita kemikaaleja niin, että pelto on tuhottu ehkäpä sadoiksi vuosiksi ja ihmisen on vaarallista mennä sitä lähellekään, pelto muuttuukin täysin turvalliseksi ja myrkyttömäksi sekä suorastaan satujen taianomaiseksi taikapelloksi muutamassa vuodessa. Ja usein käy vielä niin, että luomutuottaja ennen luomuun siirtymistä syytää kaikki mahdolliset kemikaalit peltoonsa, jotta saisi edes muutaman vuoden etumatkan rikkakasveihin, ennen kuin luomun karu todellisuus paljastuu.

Eläimien puolella asia on vielä omituisempi, eli kun vaikkapa kanaan on pumpattu mitä kauheimpia kemikaaleja, antibiootteja, myrkkyjä, hormoneja (niin, tämä on luomuväen mielestä tavanomaisen tuotannon todellisuutta), ja muita lääkkeitä täysin mieltä vailla ja holtittomasti, niin eläin onkin kuuden viikon jälkeen täysin turvallinen, puhdas ja kemikaaliton, myrkytön, hormoniton ja antibiootiton luomukanaksi. Eikö ole ihmeellistä, suorastaan kuin jostain sadusta!

Ja mitä tulee siihen, että kuluttajille ei kelpaa melkein luomu, niin mistähän aika tuore postaukseni kertoikaan. Venäläiset ainakin ostavat jotain, mikä paketin mukaan on luomua, mutta joka on todellisuudessa aivan venäläisen tavanomaisen tuotannon tuotetta, niin mistähän se kertoo?

Lisäksi kun mietimme sitä, että kuinka monta väärennetyn luomun skandaalia Euroopassakin on jo ollut, jossa kuluttajat eivät haista, maista, eivätkä huomaa kakkosluokan tavanomaisessa tuotteessa mitään outoa, kun se on pakattu luomukääreeseen, niin voisin väittää, että Osmo Rauhalan näkemykset eivät ole tästä todellisuudesta. Luomun laatu on sitä, että esim. italialaiset pakkasivat monta vuotta rupsahtaneita ja kulahtaneita tavanomaisia tuotteita luomumerkin alle, koska ne tuotteet eivät olisi menneet tavanomaisina kuluttajien ostoskoreihin, mutta luomuna menivät ja vielä kovalla hinnalla. Ja katsokaapa tänään niitä muoviin käärittyjä omenan rääpäleitä, lähes vihreitä tomaatteja, minikurkkuja, puolet pienempiä kulahtaneita salaatteja, joita luomuna myydään, niin minusta on kovin vaikea saada samaan lauseeseen laatu ja luomu. Luomun tae on se, että tuote on vähän surkean näköinen, huomattavasti normaalia pienempi, kulahtanut ja pakattu muoviin tai läpinäkemättömään paperiin niin, että sen todellista tilaa ei pääse näkemään kuin vasta kotona, jolloin se on liian myöhäistä ja tuote lentää biojätteeseen saman tien.

 Suomessa kun saadaan keinolannoitetuonnilla EU:n huonoin sato.


Ja luomuna ei saada satoa juuri ollenkaan.

Osmo Rauhala ei ole kenties vilkaissut karttaa viime aikoina, sillä Suomi on edelleen siellä missä se on ja maaperämme edelleen on suhteellisen karua ja kun maahan tökkää rautakangen, sieltä tulee peruskallio vastaan hyvin nopeasti, eikä kallion ja maapinnan välissä ole kahtakymmentä metriä multavaa, entistä ravinteikasta merenpohjaa, kuten on vaikkapa Tanskassa.

Sen sijaan meillä on moneen kilpailijaan verrattuna helpompi kasvattaa luomu.

Ainakaan satotilastot eivät tue tätä näkemystä.

Tanskassa luomusta on tehty kansallinen ohjelma, jonka avulla luomun vienti ja kulutus halutaan kaksinkertaistaa vuoteen 2020 mennessä. Siihen käytetään liki 50 miljoonaa euroa. Tanskassa on otettu tosissaan Suomen maabrändin 2010 esittämä ajatus luomumaasta.

Osmo Rauhala jätti nyt kertomatta yhden oleellisen asian, että mistä lähdetään kaksinkertaistamaan.

Tanska lähtee kaksinkertaistamaan luomutuotantoaan sellaisesta tosiasiasta käsin, että Tanskan luomutuotantoala aiotaan kaksinkertaistaa vuoden 2007 tasosta, joka on noin 5.6 % Tanskan maatalouden kokonaispinta-alasta. Kun se kaksinkertaistetaan tuolla liki 50 miljoonalla eurolla, ollaan noin reilussa yhdessätoista prosentissa vuonna 2020.

Tanskan luomuvienti on noin yhden prosentin luokkaa maan elintarvikkeiden kokonaisviennistä, niin eipä senkään kaksinkertaistaminen ole vielä mikään onnelaan johtava rahasampo.

Eli aivan jotain muuta kuin Suomen maabrändityöryhmän visiot, joissa ei ole mitään realismia takana.

Mutta kun Osmo Rauhala jättää oleellisimman asian kertomatta, eli mistä lähdetään kaksinkertaistamaan ja mikä on tavoite, hän saa asian Tanskan tilanteen näyttämään joltain suureelliselta luomuvisiolta, jota se ei todellisuudessa ole.

Tanska aikoo nostaa luomun viennin noin kahteen prosenttiin elintarvikkeiden kokonaisviennistä ja luomuun tuhlatun pinta-alan noin 11-12 prosenttiin maatalouden kokonaispinta-alasta, niin tuohan kuulostaa suhteellisen järkevältä toiminnalta, eikä miltään täysin utopistiselta maailmanvalloitussuunnitelmalta, jollaisena luomuväki sen haluaa nähdä, kun unohdetaan tosiasiat.

Toivokaamme, että poliitikkoja ei höynäytetä Tanskan esimerkillä ja etenkin sen johdosta, että Osmo Rauhala maalailee visioita, jotka eivät perustu todellisuuteen.

Ja jälleen eri asia on, että mikä toteutuu. Aivan kuten vuonna 2000 maalailtiin hirvittäviä luomun kasvulukuja vain kuuden vuoden päähän, jotka eivät ole toteutuneet edes nyt, viisitoista vuotta myöhemmin.

Ja vaikka joku tekisikin typeriä ja utopistisia suunnitelmia, ei se suinkaan tarkoita sitä, että ne toteutuisivat tai että meidän pitäisi tehdä sama typeryys perässä.

17. syyskuuta 2015

Luomulla vienti vetämään

Luomuväeltä ei huumorintajua puutu, vai miten pitäisi tulkita uusin luomututkimus (tai tutkimukseen nojautuva ideapaperi) siitä, että luomulla paikataan Suomen elintarviketuonnin ja viennin epätasapaino.

Raportti ministeri Tiilikaiselle esittää parannusta maatalouden kannattavuuteen

 

 Lukaiskaapa tämä tutkimuspohjainen ideapaperi läpi ja antakaa siitä ensimmäinen mieleen tuleva asia.

Itselläni ensimmäinen ajatus oli, että missä ovat edes jotkin arvioita siitä, että mitä tämä hölmöily tulisi maksamaan tällä kertaa. Ei edes yhtä järkevää arviota, ei edes yhtä pientä viitettä siitä, että mitä maksaa. Puhumattakaan siitä, että mitä tuotetaan, mistä tuotantoala, millaisia määriä, mihin viedään, kuka ostaa, millä hinnalla jne jne jne. Pelkkää utopististen satujen maalailua, kuten on luomuväeltä totuttu näkemään. 

Yli 15 vuotta on luomua koetettu viedä Suomesta pois ja kaikki nämä puhtaan luontomme kilpailuedut ovat olleet luomun riemusaaton tukena koko ajan, eikä vieläkään ole tarvinnut soittokuntaa pyytää Senaatintorille luomukansan voitonparaatia säestämään.

Tosiasiat ovat ne, että luomua viedään tällä hetkellä noin viidellä miljoonalla eurolla tai noin kymmenellä miljoonalla eurolla, hieman riippuen lähteestä. Luomulehti ilmoitti muutama numero taaksepäin luvun viisi miljoonaa euroa ja luomuliitto, joka tuottaa kyseistä lehteä, ilmoittaa viennin arvoksi noin vajaa 10 miljoonaa euroa.

Luetaanpa uutinen vuodelta 2000:

Luomutuotteiden vientiin tarvitaan lisää vauhtia

  

Juhlapuheissa luomun nimeen on vannottu jo vuosia, mutta määrällisesti luomuvienti on edelleen lähes olematonta. Viime vuonna sen arvo oli vajaat 2 miljoonaa euroa eli alle 12 miljoonaa markkaa, mikä oli vain 0,2 prosenttia elintarviketeollisuuden koko viennistä.

Tänään 5-10 miljoonaa euroa ja on tehty kymmeniä papereita, päätöksiä, mainoksia, tavanomaisen maatalouden mustamaalauskampanjoita ja mikä on tulos?

Luomutuotteiden osuus Euroopan elintarvikemarkkinoiden kokonaismyynnistä on nyt noin 1 prosentti. Vuonna 2006 osuuden on povattu kasvavan jo 6 prosenttiin, mikä tietäisi 100 miljardin euron, noin 600 miljardin markan kakkua.

Vuonna 2000 ajateltiin Euroopan luomumyynnin olevan vuonna 2006 jo 6 % elintarvikkeiden kokonaismyynnistä ja tänään, 15 vuotta myöhemmin, Euroopan tasolla myynti on noin 2-3 prosenttia, hieman riippuen siitä, että miten Eurooppa luomuväen kesken määritellään. Jos Eurooppaan kuuluu vain läntinen osa, päästään hieman suurempaan prosenttiin, jos Euroopaksi lasketaan se alue, joka se on virallisesti, eli myös itäinen puoli, jossa luomua ei myydä nimeksikään, prosentit tulevat alas kuin lehmän häntä.

Jos nyt pistämme eurot ja dollarit jonoon, niin se tarkoittaa sitä, että koska Eurooppa ja Yhdysvallat kuluttaa kaikesta luomusta noin 90 % niin se tekee kyseisten maa-alueiden asukasta kohden noin 50 euroa vuodessa. Siihen saumaan pitäisi saada suomalainen luomu tyrkättyä, taistelemaan niistä pennosista. Nämä rikkaat ihmiset, joille luomu on elämäntapa, jokapäiväinen valinta ja mitä kaikkea muuta luomuväki nyt on heistä keksinytkään, käyttävät todellisuudessa rahaa luomuun noin 50 euroa per asukas per vuosi.

Miltä kuulostaa?

Etenkin kun tällä hetkellä ostamme ulkomaista ruokaa yli 2500 miljoonalla eurolla enemmän kuin viemme ruokaa maailmalle.

Tällä hetkellä Suomessa toimii noin 60 yritystä, jotka vievät luomua maailmalle ja niistä noin 4-5 vastaa lähes koko potista, eli noin 55 yritystä pelaa napeilla, jos niilläkään. Merkittävin tuote on kaura.

Luomuväen ainoa valttikortti on pelata sellaista peliä, jossa luomun markkinaosuuden kasvu kuvitellaan mahdottoman kovaksi kaikkialla ja että siitä kasvusta me nyt äkkiä haukataan iso kakku ja luomusta tulee suomalaisille jotain sen suuntaista kuin öljy on Norjalle.

Palataanpa vuoteen 2000. Silloin pelattiin aivan samaa peliä, eikä mikään toteutunut siinä aikataulussa kuin mitä arvailtiin. Tehtiin papereita, luettiin rukouksia, kohotettiin luomuväen intoa ja tehtiin isoa juttua. Paperilla. Niillä papereilla voi lähes tänäänkin vielä tehdä aivan jotain muuta.

Luomun viennin parissa on puuhasteltu nyt kiivaasti ainakin vuodesta 2000, eli jo 15 vuotta ja myynti on saatu suorastaan järkyttävään nousuun, eli noin 2 miljoonasta eurosta noin viiteen - vajaaseen kymmeneen miljoonaan euroon.

Samassa ajassa luomun kokonaismyynti Euroopassa on noussut noin prosentista noin kahteen prosenttiin.

Nyt kaavailuna on, että me paikkaamme elintarvikeviennin ja tuonnin epäsuhdan ja että luomulla olisi tässä merkittävä osuus, eli pienentää tämän hetkistä 2500 miljoonan euron epätasapainoa.

Joten palataan asiaan taas 15 vuoden päästä ja katsotaan, että miten on käynyt.

Milloin luomuväki saisi aikaan edes yhden realistisen toimintasuunnitelman, joka perustuisi siihen, että miten, missä ja ketkä luomua kuluttavat ja millä summalla vuodessa. Ja onko meillä edes jotain pientä realistista mahdollisuutta taistella niistä pennosista jollakin merkittävällä tavalla.

Lisää hyvää ja asiapohjaista analyysiä täällä:


7. syyskuuta 2015

Suomalaista luomua Venäjällä

Päivän Hesari tarjosi jutun Venäjän elintarviketuotannon metkuista, sivuten osin luomua, luomulaatua sekä luomuvalvontaa:


Kananmunat, vodka ja pelmenit saivat suomalaiset kääreet Venäjällä



Klikkaamalla kuva suuremmaksi selviää sama minkä juttukin kertoo, eli venäläisille myydään jo "suomalaista" "luomua", kuten pelmeni tuotemerkillä Lapin yksinäistalo sekä Helsingforsin tapaan.

Pakkauksen luomumerkki on tosin hieman aavistuksen mukailtu virallisesta, mutta uudet tuulet sopivat hyvin luomuunkin.


Yksi yllättävimmistä tuotteista ovat suomalaisuutta imitoivat pelmenit.

Pakkauksissa on runsaasti suomenkielistä tekstiä. "Lapin yksinäistalo" -pelmeneitä valmistetaan "samalla tavalla, kuin suomalaiset emännät lapin ja karjalan reseptien mukaan" (alkuperäinen kirjoitusasu säilytetty). Pussin alaosassa lukee Suomalainen laatu! ja keskiosaan on painettu merkintä luomutuotteesta.

Odotankin jo ensimmäistä sosiaalisen median hehkutusta siitä, kuinka Pietarin matkalla löytyi suomalaista luomua, jonka maustakin jo huomasi, että kotimaista luomuahan se oli ja olokin tuntui heti paljon terveemmältä ja elimistö detoksitoitui saman tien.



 

"Me halusimme siirtää suomalaisuuden laatubrändin tuotantoon asti. Käytämme pelmeneihin vain hyvää lihaa", hän sanoo.

Tästähän on juuri kysymys, eli mielikuvista. Tuote on venäläinen, venäläisestä lihasta, ei luomua nähnytkään, mutta kun pakettiin painetaan Suomen lippu, maininta Suomen laadusta, sekä jonkinlainen luomumerkki, tuote muuttuu kuluttajan mielikuvissa joksikin muuksi kuin mitä se todellisuudessa on. Ja kansa maksaa.

Kunhan joku kotimainen luomutietoinen bloggasi pongaa nämä naapuristamme ja hehkuttaa niiden kotimaisuutta, suomalaisen luomun laatua, sekä suomalaisen luomuviennin vetoa yms, niin palaan asiaan.
 

1. syyskuuta 2015

Parantaako luomuruoka syövän?

Olemme seuranneet erään suomalaisen julkkiksen matkaa pahasta syövästä syövän kukistumiseen ja seikkailu on ollut vaiheineen sellainen, että se saa nyt pienen kurkistuksen, sillä syöpää koetettiin parantaa mm. luomuruuan avulla. Olkaa hyvä, tästä se lähtee:

Hunks- tanssija kieltäytyy syöpähoidosta!

 

Tästä lähdettiin. Jokainen hieman lööppejä seuraava muistanee kyseisen henkilön, kun Hunks-tanssija Jani Kokki ilmoitti, että syöpähoidot ovat kauhistus, ei koskaan hänen kehoonsa sellaista, vaan hän parantuu ruokavaliomuutoksella, meditaatiolla ja joogalla, eli luomuruokaa ja venyttelyä yhdistämällä. Vaatii rohkeutta ja uskallusta, joten kyllähän suomalaiset luomuruokagurut ja youtube-yliopistosta hyvin arvosanoin valmistuneet olivat heti ensilinjassa ottamassa tulevaa parantumista omalle kontolleen.


Hunks-tanssija aikoo parantua syövästään vaihtoehtoisin menetelmin: "Syöpä avasi silmäni"

 

Aikomus oli kova vielä tuossa vaiheessa. 


- Voin todella hyvin. Olen pirteä ja elinvoimainen. Tuntuisi tyhmältä, että nyt kun voin näin hyvin, menisin lääkärien ehdottamaan leikkaukseen ja saisin siitä ikuisen avannepussin vyölle sekä aloittaisin sytostaattihoidon, joka vain pahentaa vointiani.

Tulokset olivat huimaavia tuossa vaiheessa. Lööpeissä ylisanoista ei tahtonut tulla loppua.

Hunks-Jani vaihtoehtoisista syöpähoidoistaan: "Eron huomasi parissa päivässä"

 

Hunks-tanssija Jani Kokki palasi Suomeen maanantaina, kun vaihtoehtolääkintään perustuva syöpähoito Visin saarella päättyi.

Kokilla todettiin noin vuosi sitten pahalaatuinen suolistosyöpä. Lääkärit ehdottivat leikkausta, mutta Kokki valitsi elämäntaparemontin.
 Nyt Kokki suosii luomutuotteita ja raakaravintoa. Liha- ja maitotuotteet sekä lisäravinteet ovat väistyneet vihannesten, hedelmien, siementen ja pähkinöiden tieltä.

Pelkkää onnea ja autuutta. Oma fiilis kertoo, että todella hienosti menee. Oma fiilis on tärkein fiilis ja muulla ei olekaan niin väliä. Mitä lääketieteestä, kun oma keho kertoo kaiken oleellisen. Sehän on tuttu mantra luomuväen kesäjuhlilla.

Hieman kriittisempääkin juttua tosin ilmaantui näköpiiriin:

Image: tiede vastaan huuhaa.

Mielipide on uusi fakta, oma kokemus ylin auktoriteetti ja enkelit arkipäivää. Huuhaa on kiilannut tieteen tontille selittämään maailmaa. Miten tässä näin on käynyt?

Niinpä. Sitten Janiin:

Lopulta hän kieltäytyi kaikista hoidoista. Puolen vuoden päästä magneettikuvaa tarkasteleva lääkäri totesi, että Kokin tila on stabiili.

”Tilasin lauselmat kotiin. Sen sijaan Antioksidanttiklinikalla töissä oleva kaveri tulkitsi, että olisi tapahtunut selkeää parannusta. Hän suositteli jatkamaan samaan malliin.”

Voisin veikata että kuka tämä antioksidanttiklinikan kaveri on. Se olisi hieman epäreilua, mutta hänestä on täällä ollut kyllä juttua aiemminkin.

Antioksidanttiklinikat ovat yksityisiä tutkimus- ja hoitolaitoksia, joiden lääkärit ovat kiinnostuneita ravitsemuksesta.

Joten Jani Kokin piti olla tuolloin hyvissä käsissä, vai? Suomen parhaat antioksidanttiklinikan lääkärit, jotka ovat jostain syystä samaa mieltä, että ruokavalio voi parantaa taudin kuin taudin.

Helmikuussa 2014 Kokin tila huononi nopeasti. Omien sanojensa mukaan se johtui siitä, että hän palasi vanhoihin elintapoihin 
Näin huuhaa ja uskonnot toimivat. Vika ei ollut antioksidanttiklinikassa ja sen neuvoissa, eikä luomuruuassa, eikä luontaishoidoissa, vaan vika oli Jani Kokissa, että nämä huuhaa-hoidot eivät toimineetkaan. Hänen uskonsa ei ollut riittävän kova, sillä jos olisi ollut, hoito olisi toiminut ja luomuruoka olisi vienyt pahan pöpön pois.

Sitten taas kaikki meni hienosti, kun joogattiin vähän lisää ja syötiin lisää luomua:

Uuteen alkuun Kokin ovat auttaneet uudet asiantuntijat.

”Kaiken tiedon olen saanut tapaamalla paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat itseäni viisaampia – suosittuja ravintoluennoitsijoita ja guruja. En myöskään ole tyrmännyt täysin länsimaisia hoitomenetelmiä. Nyt luotan omaan olooni, omaan kehooni. Tuntuisi tyhmältä antaa leikellä itseä ja saada myrkkyhoitoja.

Guruja, kuten Olli Posti, jonka mukaan USA:sta tilatut sienijauheet parantavat kaikki sairaudet, Erkki Palviainen, jonka mukaan ultraäänitutkimuksen säteily tekee lapsesta vasenkätisen ja sydänkohtaukseen vaan cayennepippuria,  Jaakko Halmetoja, jonka mukaan pakurikääpä parantaa syövän jne.

Tänään luimme sitten jutun huipennuksen, eli paraniko paha syöpä todellakin venyttelemällä ja luomuruualla:


Hunks-tanssija Jani Kokki luopui syövän vaihtoehtohoidoista viime hetkellä. – Ymmärsin, että mun on pakko suostua leikkaukseen.

Kuinka ihmeessä tämä on mahdollista noiden yläpuolella olevien juttujen jälkeen?

On kulunut vain vajaat seitsemän viikkoa Helsingin Kirurgisessa sairaalassa tehdystä operaatiosta, jossa häneltä poistettiin useita sisäelimiä peräsuolen syövän takia.

– Se oli kaiken kaikkiaan yhdeksän tunnin leikkaus. Multa jouduttiin poistamaan peräsuoli, virtsarakko, lantionpohjan lihaksia sekä umpisuoli. Iso remontti se oli. Ei mikään viisaudenhampaan nykäisy, Kokki sanoo.
 Jani Kokilla todettiin peräsuolen syöpä reilut kaksi vuotta sitten. Hän yritti nujertaa syövän vaihtoehtoisilla ja luonnonmukaisilla hoidoilla, mutta syöpä jatkoi etenemistään ja muuttui entistäkin aggressiivisemmaksi.

Onneksi Jani Kokki selvisi, että voimme lukea hänen tarinansa onnellisen lopun, ettei olisi käynyt niin ikävästi, että mieleemme olisi vain syöpynyt hänen juttunsa luomuruualla parannetusta syövästä, mutta hän olisi kuollut kenenkään tietämättä ja ne jutut olisivat jääneet elämään omaa elämäänsä ja se olisi voinut yllyttää muitakin kokeilemaan parantuuko syövästä luomun tai venyttelyn avulla.

 Jani Kokki, pyydän sinua, että kerro koko tämä kokemus kaikille, myös medialle rehellisenä kaikesta ja kerro myös, että miten nämä antioksidanttiklinikan "asiantuntijat" huijasivat sinua, kuinka ruokagurut huijasivat sinua, antoivat katteettomia lupauksia, katteetonta toivoa ja kuinka se pelasti sinut, joka tuntui aluksi huonolta ratkaisulta, jos sitä mittasi vain tällaisia pehmeitä puhuvia guruja ja heidän onttoja runoja ja kauniita sanoja vastaan.

Ja vaikka veistä ei saisi kiertää haavassa, on kuitenkin pakko heittää teille lukijoille mieleen ajatus siitä, että mitäpä olisikaan tapahtunut, jos Jani Kokki olisi mennyt suoraan tieteen hoitojen tielle, eikä olisi ottanut sivuaskelia luomuun, joogaan ja gurujen youtube-neuvoihin?

Syöpää vastaan taistellut Hunks-tanssija Jani Kokki: ”En enää suosittelisi kellekään vaihtoehtohoitoja”

 En minäkään. En edes vihamiehelle.